Todellinen keskustelu:temppujani taaperolaisten kiukun hallintaan

Onko taaperollasi raivokohtauksia julkisilla paikoilla? Tiedän siitä muutaman asian.

Rakkaus, suoja ja rajat. Se on täydellinen trilogia. Ennen kaikkea haluamme ilmaista rakkautta, jota tunnemme lapsiamme kohtaan, ja näin ollen suojelemme heitä kaikelta, mikä voi vahingoittaa heitä, jopa heiltä itseltään. Joskus unohdamme asettaa rajoja. Nämä eivät ole vain terveellisiä, vaan myös välttämättömiä lastemme kehitykselle perhe-, sosiaali- ja yhteisöllisissä ympäristöissä. Rajat on tarkoitettu määrittelemään toimintaa, toimintaa, käyttäytymistä, joka ei ole sallittua ja/tai kiellettyä missä tahansa ympäristössä, jossa lapset kehittyvät.

Kukapa ei ole kokenut, että supermarketissa hänen lapsensa kaipaa esimerkiksi makeisia keinoväreillä/kemikaaleilla ja kun sanomme ei, alkaa itkeä, huutaa ja potkia? Tähän lisätään monien ihmisten utelias katseet ja alamme kokea negatiivisia tunteita olemuksessamme. Tätä kutsun mielelläni "kolmoissuruksi", (1) nähdä lapsemme "kärsivän", (2) tuntea muiden silmien tuomitsevan meitä ja (3) epäillä omaa kykyämme tehdä sitä, mikä on lapsillemme oikein.

Neuvoni on, että älä anna minkään näistä kolmesta surun tyypistä saada parastasi. Miten? Asetu lapsesi asemaan, joka:on ilmaissut negatiivisia tunteita itkemällä koko ikänsä, hänen sanavarastossaan ei ole paljon sanoja ja hän alkaa kokea uusia tunteita. Muistakaamme, että lapset oppivat kaikesta mitä teemme. Mitä enemmän myötätuntoa annamme heille näinä vaikeina aikoina, sitä enemmän he tuntevat myötätuntoa muita ja itseään kohtaan. Anna heille aikaa käsitellä tunteitaan, mikä auttaa heitä kasvamaan itsenäisiksi, henkisesti ja emotionaalisesti terveemmiksi olennoiksi.

Toinen askel on välttää monien ihmisten uteliaita katseita. Pienet lapset ilmaisevat tunteitaan julkisissa tai yksityisissä paikoissa. Joten olen oppinut hymyilemään, hengittämään syvään ja olemaan antamatta stressin päästä käsiini. Olen useaan otteeseen käyttänyt huumoria ja sanonut:"meillä kaikilla on omat päivämme, kukapa ei ole noussut väärällä jalalla?", tai "hän itkee, koska huomasi, että perunakilo nostettiin". On huomattava, että on tärkeää suojella lapsemme ja myös kaikkien hänen ympärillään olevien asioiden ja ihmisten fyysistä koskemattomuutta raivokohtauksen aikana ja sen jälkeen.

Kolmas ja viimeinen askel on yksi tärkeimmistä:meidän on ymmärrettävä, ymmärrettävä, sisäistettävä ja todella uskottava, että me kaikki teemme tällä hetkellä parhaamme täyttääksemme lastemme tarpeet ja auttaaksemme heitä kasvamaan yhteisössä rakkaina. , itsenäisiä ja emotionaalisesti kykeneviä käsittelemään elämää. Jos et eilen tiennyt mitä tehdä, kun lapsesi sai kiukunkohtauksen, älä lyö itseäsi. Se oli eilen. Tänään olet etsinyt käytettävissä olevia oppimisresursseja. Huomenna olet paremmin valmistautunut. Saattaa kestää muutaman yrityksen toteuttaa tänään keskustellemme, mutta älä lannistu. Kukaan ei synny kävelemään, me kaikki aloitamme tyhjästä ja edistymme oppiessamme. Olet oikeilla jäljillä:hanki tietoa, valmistaudu ja elä elämää sekunti kerrallaan.


Previous:

Next: