Viisas isä, joka tuntee oman lapsensa

Vanha mies istui portin keinuussa, sen myrskynkestävät kädet kiinni höyryivässä teepannussa. Hän katsoi tyttärensä, Amelian, jahtaavan tulikärpäsiä hämärässä, hänen naurunsa kaikuileva rauhallisen kesäilman läpi. Hän tunsi sen naurun — melodia, joka oli soitellut hänen sydämessään siitä päivästä asti, kun hän syntyi. Hän tunsi tavan, jolla hänen silmänsä ryhkyivät kun hän hymyili, tavan, jolla hänen hiuksensa putosivat hänen kasvojensa ympärille kuin sidevarjo. Hän tunsi hänen unelmansa, pelkonsa, haavoittuvuutensa, tavan, jolla hän kieltäytyi kestämättä apua pyytämästä vaikka hän sitä äärimmäisen tarvitsi.

Hän oli katsellut hänen kasvuaan pienestä vauvasta, joka oli haudutettu hänen karsiinsa, eläväksi nuorelle naiseksi, jonka henki oli yhtä kirkas kuin tulikärpäset, joita hän jahti. Hän tunsi hänen vahvuutensa, sitkeyttänsä, rauhan sisällä pulssivan hiljaisen voiman. Hän näki tulen hänen silmiensä, villiä vastarintaa, joka lupauli suuruutta.

Hän tiesi, luottamuksella, joka syvennytti syvälle luuihinsa, että hän oli tarkoitettu jotain poikkeuksellista. Mutta hän tiesi myös, että polku, jota hän valitsee, ei ole ruusujen peitty. Hän tiesi, että hän menettää, että hän loukkaantuu, että hän itkee. Mutta hän tiesi myös, että hän nousee, että hän voittaa, että hän nousee vahvemmaksi ja kauniimmaksi kuin koskaan ennen.

Ja kun hän katsoi häntä, aalloitti rakkaus, ylpeyden ja huolen sekoitus ylleensä. Hän tiesi, ettei voinut suojella häntä maailmalta, mutta hän voisi rakastaa häntä ehdoittamattomasti, olla hänen ankkurinsa myrskyssä, hänen ohjaava valonsa pimeydessä. Hänen sydämensä laajeni makeasti herkäksi ymmärrykseen. Hän tiesi, että hänen piti päästää hän mennä, luottaa siihen, että hän löytää oman taitansa, oman kohtalonsa.

Hänen rakkautensa Ameliin, rakkaus, joka ylitti ajan ja ymmärryksen, oli hänen suurin lahjansa, hänen suurin viisautensa. Hän tunsi hänet, ei vain tyttäreksi, vaan sieluksi, hengellä, jolla on rajoittamaton kyky kasvaa ja muuttua. Ja hän olisi siellä, kärsivällisesti katsellen, odottaen, rakastaen, kunnes hän, kuin tulikärpäset, löytää oman taittansa loistaa.